”Sihiseekö?” ”Syttyykö?” Tutut kysymykset kuuluivat mökin perältä kaasupullokaapilta. Yksi käänsi ja asenteli kaasupullon venttiiliä ja toinen oli mökissä hellan sytytysnappuloita säätämässä tai jääkaapin sytytintä painelemassa. Tässä kohdassa mökkikauden avausta saattoi lipsahtaa sadattelua ja ponnekas vannominen sähköjen puolesta.

Sähköttömässä mökissä tuntui aina olevan jotain säädettävää. Tai jos ei ollut, olin maailman onnellisin mökkeilijä!

Helena Inkeröinen

Lapsuuteni kesänviettopaikassakaan ei ollut sähköjä, enkä osannut edes kaivata niitä. Siinä sähköttömyydessä oli myös jollain tavalla oma viehätyksensä, mikä liittyi oleellisesti juuri niihin lapsuuden kesä- ja joululomatunnelmiin. Ja tietysti halusin tarjota lapsilleni samaa extreemiä. Menestys asian suhteen alkoi laimeta kun lapset kasvoivat.

Mökilläni on värikäs historia. Se sijaitsee edesmenneen isäni lapsuudenmaisemissa Valkealassa. Äitini toi mökin hirsikehikon Kittilän kupeesta, ja loppujen lopuksi kelottunut hirsinippu päätyi tontilleni ja lojui siellä muutaman vuoden. Pystytystalkoissa saikin olla tarkkana, minkä hirren päälle mikäkin hirsi kuului, koska eri paksuisten hirsien päihin kiinnitetyt asennusohjelaput olivat joko haalistuneet tai irronneet kokonaan. Pystyyn se saatiin. Kiitos sitkeälle talkooporukalle.

Etkö muista, että sulla ei ole sähköjä?

Erilaiset elämänvaiheet vaikuttivat mökillä käyntiin. Esikoiseni, nyt 26-vuotias Annukka pääsi viettämään siellä elämänsä ensimmäistä juhannusta. Seuraavina kesinä oli mukavinta, kun serkut tulivat käymään ja sai hyppiä rantakiviltä uimaan. Tuli aikoja, kun mökki nukkui ruususenunta, eikä kävijöitä juurikaan ollut.

Yhdessä vaiheessa vuokrasin mökkiä lomalaisille. Toisaalta taloudellisen tilanteen takia, mutta myös siksi, että joku muu sai nauttia luonnonrauhasta. Toiste tulleet vieraat olivat sitä mieltä, että sähköttömyys oli etu.

Mökin liittäminen sähköverkkoon alkoi kutkutella entistäkin enemmän.

Helena Inkeröinen

Muutama vuosi sitten innostuin jälleen käymään mökillä. Mitä enemmän olin siellä, sitä enemmän sain kuulla varsin letkeitä kuittauksia veljeltäni:

• ”Ostitko vahingossa sähkösavustimen, etkö muistanut, että sulla ei ole sähköjä?”

• ”Laita valot päälle, niin näet paremmin!”

• ”Mikset lataa puhelinta omassa mökissä?”

Vinoilu on melkoisen ymmärrettävää ja hänelle suotavaa, onhan hän juuri se ”mökkitalkkari”, jonka olen huhuillut apuun milloin mitäkin asiaa fiksaamaan. Olipa sitten kyseessä kaasujääkaapin tai -hellan henkiin herättäminen tai kaasupullon ja minun välinen välienselvittely.

Mökki sai lopulta sähköt vauhdilla

Sähköistämisen etkot alkoivat, kun kyselin KSS Verkolta sähköliittymän hintaa. Sähköliittymä sisälsi oikeuden liittyä sähköverkkoon, liittymän rakentamisen liityntäpisteelle sekä mittarin asennuksen ja kytkennät sähköverkkoon. Minun tuli valita sähköurakoitsija tontilla tehtäviin asennustöihin.

Mökin sähköistäminen eteni rivakasti.

”Ei se hinta muuksi muuttunut – kerran se kirpaisee.” ajattelin. Veljeni otti syksyllä 2023 yhteyttä paikalliseen sähköurakoitsijaan ja homma laitettiin reippaasti käyntiin.

Kaivuri teki hanakasti töitä kaapelin riemukululle. Pari haapapuuta joutui väistymään sen tieltä, mutta saahan velipoika siitä mahtavat lauteet saunaansa.

Sähkön mittauskeskus oli pian mökin seinässä. Syksyn harmaudessa sain kuvan mökiltä valoa loistavasta jalkalampusta.

Helena Inkeröinen

Fin Systemsin Kai Loikala hoiti sähköurakointityöt. Työmaan "päätarkastajat" Bimu ja Elli seuraavat asennusta.

Sijainnin puolesta mökille voi mennä ex temporee vaikka uimaan ja saunomaan illaksi. Ystäväni viihtyvät siellä myös ja tunnistavat mökin lämminhenkisyyden. Mörkökarkotinta en enää tarvitse, vaan viihdyn siellä yksinkin. Toivon ihan valtavasti, että sähköjen myötä mökkireissut lisääntyvät. Niin minulla kuin jälkikasvullakin.

Elokuun kuutamouintikin on jatkossa kotoisampaa, kun saunalla palaa valot.